– – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Seuraava teksti on kopioitu osoitteesta: http://www.jarviwiki.fi
”Järven erityispiirteet
Pannujärvi sijaitsee Hämeenlinnassa noin 2,5 km Tuuloksen taajamasta lounaaseen. Järvellä on pinta-alaa 36ha ja syvyyttä enimmillään 12 m. Järven valuma-alue on kooltaan 2,04 km² ja keskimääräinen veden viipymä on noin 1,2 vuotta. Veden vaihtuminen tapahtuu ilmeisesti pääasiassa pohjaveden kautta. Järvi laskee itään pieneen Kuivalammeen ja sitä kautta Suolijärveen. On tosin arveltu ettei vesi pääse virtaamaan Suolijärveen asti. Järvi sijaitsee harjumaastossa ja kokonaan pohjavesialueella.
Nykytila ja suojelu
Järven tilaa on tutkittu useita kertoja Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Lammin biologisen aseman toimesta. Lisäksi Hämeenlinnan kaupungin ympäristöpalvelut ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ovat ottaneet vesistönäytteitä.
Veden hidas vaihtuminen vaikuttaa muun muassa siihen, että happitilanne on alusvesissä heikko. Heikko happitilanne pohjassa lisää sisäistä kuormitusta. Vuoden 2011 mittauksissa huomattiin, että 4m syvyydessä happipitoisuus oli vain 5% ja 6m jälkeen lähellä 0%. Tällöin hapetonta osuutta oli kuuden metrin verran pohjasta katsottuna.
On arveltu, että järvi on ollut aikoinaan karu ja sen vesi kirkasta. Valuma-alueella tehdyt soiden ojitukset ja maanmuokaukset ovat kuormittaneet järveä ja huonontaneet veden laatua voimakkaasti. Vesi on nykyään hyvin ruskean väristä ja lievästi sameaa. Näkösyvyys on vaihdellut 1m ja 1,5 m välillä.
Järvi on tyypitelty pieneksi humusjärveksi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Järven tila on vaihdellut huomattavasti vallitsevien sääolojen mukaan. Runsaat sateet ovat voineet lisätä järveen kohdistuvaa ravinnekuormitusta. Tila heikentyi erityisesti vuonna 2011 tehtyjen maanmuokkaustoimien seurauksena.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Vuoden 2011 lopulla suoritettu hoitokalastus osoitti, että jo kolmen metrin syvyydessä kalojen määrä väheni voimakkaasti. Tämä on suorassa yhteydessä veden happimäärän kanssa. Järvellä on koekalastuksessa saatu saaliiksi suurimmaksi osaksi särkikaloja. Runsaimmat lajit olivat särki ja ahven. Järvellä on löydetty ajoittain kuolleita kaloja heikon happitilanteen vuoksi.
Järveen laskevien ojien suilla kasvaa laajat ulpukkakasvustot. Pohjoisosassa on myös laajat kasvustot uistinvitaa ja pullosaraa ulpukan ohella. Järvi voidaan luokitella nuottaruohojärveksi.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järven virkistyskäyttöä saattaa haitata ajoittain suuret limaleväkukinnot.”
– – – – – – – – – – –
Pannujärven happipitoisuudet on mitattu Vanajavesikeskuksen YSI-happimittarilla järven syvimmästä kohtaa (12 m). Mittauspaikka on merkitty poijulla.
| Syvyys | 9.4.2022
°C Happi% |
8.6.2022
°C Happi% |
21.8.2022
°C Happi% |
18.11.2022
°C Happi% |
12.3.2023
°C Happi% |
| 1m | 2,0 83,7 | 14,7 91,1 | 22,6 89,5 | 3,1 77,7 | 1,3 76,2 |
| 3m | 3,6 46,6 | 14,7 77,9 | 20,1 48,6 | 3,4 77,6 | 3,5 35,6 |
| 6m | 3,9 30,6 | 9,0 50,9 | 9,5 2,4 | 3,5 77,2 | 3,6 18,9 |
| 9m | 4,4 3,5 | 6,5 29,9 | 7,9 1,2 | 3,8 76,6 | 3,5 5,2 |
| 12m | 4,5 1,7 | 6,5 12,0 | 7,5 0,6 | 5,3 4,5 | 3,4 2,4 |
Happipitoisuudesta löytyy lisätietoa R. Oravaisen oppaasta Vesistötulosten tulkinta-opasvihkonen-KVVY.
– – – – – – – – – –
Pannujärven näkösyvyyttä ja vedenpinnan korkeutta on mitattu virallisesta mittauspisteestä. Vuonna 2022 näkösyvyys oli 80 cm – 170 cm. Vedenpinnan korkeus (N60) oli 126,66m – 126,78.
– – – – – – – – – – –
Heli Jutila: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan
seuranta vuosina 2015–2017,
Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 44 2018
9.2. Pannujärvi ja Veitsijärvenojan alue
(35.793.1.002; A= 36,21 ha, max. syvyys 12 m, V= 1,4 milj. m3, viipymä n. 1,2 vuotta,
kokonaisrantaviiva 3,492 km, valuma-alue A= 204,3 ha, korkeus merenpinnan yläp. 126,9 m mpy)
Veden laadultaan tyydyttäväksi arvioitu Pannujärvi on harjumaastossa ja kokonaan pohjavesialueella sijaitseva karu pikkujärvi, jonka vesi lienee alkujaan ollut kirkasta, mutta saanut selvän humusleiman valuma-alueen soiden ojituksen myötä (Jutila 2009). Hertan mukaan Pannujärven tilaa on tutkittu 1955 kertaa. Yksi näytteenotto sijoittuu 1970-luvulle, kaksi kertaa 1980-luvulle ja loput kerrat 2000-luvulle. Lisäksi Lammin biologisen aseman toimesta Pannujärvellä toteutettiin vesinäytteenottoa vuosina
1997 ja 1998 (Huitu ja Mäkelä 1999). Jostain kumman syystä Herttaan ole kirjattu Hämeenlinnan kaupungin ympäristöpalvelujen vesistönäytteitä, vaikka näiden kirjaaminen oli tilattu: 23.8.2010, 24.8.2011, 15.8.2012, 15.3.2012 ja 27.8.2014. Lisäksi Pannujärvellä on tehty happimittauksia (mm. 26.6.2013). Veitsijärvenojan veden laatua on tutkittu 19 kertaa, mutta näistä näytteistä vain seitsemän on päätynyt Herttaan.
Pannujärvi laskee Tyrisevänojaa myöten Kuivalammeen. Periaatteessa sieltä on nykyisin reitti Pauninojaa ja Pohjoistenjokea myöden Suolijärveen, mutta vettä tuskin riittää Suolijärveen asti edes ylivalumakaudella. Hidas veden vaihtuminen, ilmeisesti pääosin pohjaveden kautta, yhdistettynä järven morfologisiin ominaisuuksiin aiheuttaa helposti happikatoa alusveteen, jolloin sedimentistä liukenee ravinteita veteen, ja tämä aiheuttaa sisäisen kuormituksen vaaran. Mm. väriarvot, rauta-, typpi- ja fosforipitoisuus ovat kohonneet hapettomassa pohjanläheisessä vedessä. Alusveteen sekoittuneet ravinteet nousevat pintaan täyskierron aikana ja osin kerrosteisuuskausina limalevien mukana.
Viranomaispalvelut suoritti ojavesinäytteenoton Veitsijärvenojalla ja lähiojissa 12.4.2017.
Veitsijärvenojan rummulla vesi oli kirkasta ja pH oli 5,4. Kemiallinen hapenkulutus oli hieman kohollaan (32 mg/l) ja väri oli hyvin ruskea (200 mg Pt/l). Kokonaistyppipitoisuus oli 660 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 37 µg/l. Reilun 400 m päässä uoman suulla ennen Pannujärveä kokonaistyppipitoisuus oli noussut 1600 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuus 110 µg/l:aan. Myös vapaata, leville käyttökelpoista fosfaattia oli huomattavasti (53 µg/l). Väri on vieläkin ruskeampi (490 mg Pt/l) ja kemiallinen hapenkulutus yli kaksinkertaistunut (77 mg/l). PH:kin oli laskenut 4,2:een, sameus noussut 1,9 FTU ja kiintoainepitoisuus kaksinkertaistunut. Veitsijärvenojan virtaama oli suulla 11 l/s.
Tulokset osoittivat, että Veitsijärvenojaa myöden tulee edelleen merkittävä kuormitus Pannujärveen. Näytteitä otettiin myös läheisien ojien, jotka oli nimetty Veitsijärvenoja 6 ja 8, suulta. Näissä molemmissa veden väri oli ruskea ja kokonaistyppipitoisuudet samalla tasolla kuin pääuoman rummulla (670 ja 630 µg/l). Kokonaisfosforipitoisuus on Veitsijärvenojaa alhaisempia (28 ja 29 µg/l). Ojassa 6 virtaama oli 3 l/s ja ojassa 8 virtaus oli niin pieni, että ei saatu arvoa. Veitsijärvenojan rummulta ja suulta otettiin näytteet myös 7.8.- ja 8.8.2017. Vesi oli keväistä sameampaa rummulla (1,8 FTU), mutta hieman aiempaa kirkkaampaa ojan suulla (1,2 FTU). PH oli entisestään laskenut ojan suulla (4,0), mutta rummulla se oli säilynyt aiemmalla tasollaan (5,5). Väri (250 ->790 mg Pt/l), kemiallinen hapenkulutus (34 -> 130 mg/l), kokonaistyppi- (800 -> 1800 µg/l) ja –
fosforipitoisuus (56 -> 65 µg/l) nousivat rummulta ojan suulle.
Pannujärven syvänteellä toteutetussa vesinäytteenotossa kokonaissyvyydeksi saatiin 10 m ja näkösyvyydeksi 1,9 m. Pintaveden väri oli humusvedelle tyypillinen (59 mg Pt/l), mutta tummeni voimakkaasti pohjaa kohden (alusvesi 330 mg Pt/l). Väri oli edellisen kesän näytteenotosta vähentynyt. Pintaveden väri on pitkällä ajanjaksolla ollut humussävytteinen, vaikka järvi mitä todennäköisimmin on ollut vähähumuksien luonnontilassa. Pintaveden pH (6,6) oli hieman happamen puolella ja syvemmälle laskeva. Alkaliteetti oli välttävä (x=0,078 mmol/l). Pintaveden sameus oli vähentynyt aikaisemmasta (FTU 2), mutta syvemmälle se lisääntyi voimakkaasti (5 m ja 9,5 m: 11 ja 31 FTU). Sähkönjohtavuus oli alhainen (1 m: 3,3 mS/m). Kemiallinen hapenkulutus oli varsin alhainen pintavedessä (9,7 mg/l) eikä noussut kovin paljoa alemmaskaan (alusvesi 13 mg/l). Happea riitti reiluun kolmeen metriin, mutta sen alapuolella hapen puute tuli selvästi ilmi aiempien vuosien tapaan: 4 metrissä happea oli 5 % ja 6 metrissä ja alempana ei käytännössä ollenkaan.
Pannujärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuusmittausten mediaani on 25 μg/l lievää rehevyyttä osoittaen. 8.8.2017 kokonaisfosforipitoisuus pinnassa oli 33 μg/l ja pohjalla se oli 84 μg/l ilmeisesti hapettomuuteen liittyen. Kokonaistyppipitoisuus oli melko karuille vesille tyypillinen pintavedessä (540 μg/l) ja nousi jonkin verran pohjalle (850 µg/l). Klorofylli-a-pitoisuus oli varsin korkea (labraanalyysin tulos 20 μg/l). Sinileväkukinnat toistuvat nykyisin Pannujärvellä jokaisena kesänä, ja käyntikerrallakin pintavedessä oli sinilevähiukkasia. Pannujärvi on todennäköisesti alkuaan ollut vähähumuksinen järvi tai pieni humusjärvi. Hämeen ELYkeskus on pitänyt tyyppiä humusjärvenä, jota tässäkin tutkimuksessa noudatetaan. Viime vuoden tulosten pohjalta pintaveden kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus osoitti tyydyttävää ja kokonaistyppipitoisuus hyvää ekologista luokkaa. Klorofylli-a-pitoisuus johti tyydyttävään luokkaan. Kokonaisuutena Pannujärven ekologinen tila on tämän tutkimuksen tietojen pohjalta
tyydyttävä. Hämeen ympäristökeskuksen päätöksen mukaan Pannujärven tila on tyydyttävä. Veitsijärvenoja tuo Pannujärveen edelleen merkittävää kuormitusta.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Seuraavasta linkistä löytyy Reijo Oravaisen Opasvihkonen, Vesistötulosten tulkinta. Oppaasta saa tukea, kun tarkastelee Pannujärveen tulevia pitoisuuksia.
https://kvvy.fi/wp-content/uploads/2015/10/opasvihkonen.pdf
Alla kerättynä oppaasta joitakin raja-arvoja:
HAPPAMUUS eli pH
Veden normaali pH on lähellä neutraalia (pH = 7,0). Vesien eliöstö on sopeutunut
elämään pH-alueella 6,0-8,0. Suomen vesistöissä pH on yleensä lievästi happamalla
puolella vesien luontaisesta humuskuormituksesta johtuen (pH yleensä 6,5-6,8).
VÄRI
Värittömien vesien väriarvot ovat alueella 5-15 mgPt/l. Lievää humusleimaa osoittaa
lukema 20-40 mgPt/l. Humuspitoisia ovat vedet, joiden väri on 50-100 mgPt/l. Erittäin
ruskeilla vesissä väri voi olla 100-200 mgPt/l. Tällainen väri näkyy jo paljaalla
silmällä selvänä veden ruskeutena (suovedet).
KOKONAISFOSFORI (kok P)
Luonnontilaisten karujen vesien kokonaisfosforipitoisuus on alle 10 μgP/l. Karuissa
humusvesissä luonnollinen taso on hieman suurempi (10-15 μgP/l).
Lievästi rehevien vesien fosforipitoisuus on välillä 10-20 μgP/l. Kun fosforipitoisuus
lähenee 20 μgP/l levätuotanto on selvästi lisääntynyt karuihin järviin verrattuna.
Tuotannon lisääntyminen näkyy myös alusveden happivajeen kasvuna ja veden lievänä
samentumisena (sameus >1,0 FTU).
Järvi on rehevä, jos sen fosforipitoisuus on yli 20 μgP/l. Leväkukinta on todennäköistä
fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 μgP/l. Humusvesissä fosforipitoisuus
saa olla hieman korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen
takia. Valaistu tuottava kerros jää humusvesissä ohueksi.
Yli 50 μgP/l sisältävät vedet luokitellaan jo erittäin reheviksi. Ylirehevien järvien
fosforipitoisuus nousee yli 100 μgP/l. Näissä leväsamennus on jatkuvaa ja sinileväkukinta
säännöllistä.
KOKONAISTYPPI (Kok N)
Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200-500 μgN/l. Humusvesissä
taso on hiukan korkeampi 400-800 μgN/l. Hyvin ruskeissa vesissä typpeä on luonnostaakin
yli 1000 μg/l.
RAUTA (Fe)
Rautapitoisuus on varsin pitkälti vesistölle tyypillinen arvo. Pienimmät pitoisuudet
esiintyvät kirkkaissa karuissa vesissä, joissa päällysveden rautapitoisuus on luokkaa
50-200 μgFe/l.
Humusvesissä taso on selvästi korkeampi, koska rauta on sitoutunut humusyhdisteisiin.
Normaali taso on 400-600 μgFe/l. Erittäin ruskeissa vesissä rautaa on jopa 1000
μg/l (suovedet).
Myös eroosio lisää rautapitoisuuksia, sillä huuhtoutuva maa-aineksessa oleva rauta
tulee esille analyysissä. Rautapitoisuudet ovat erittäin sameissa jokivesissä 3000-
6000 μg/l, jopa enemmänkin.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
V. 2011 tehtyjen suo-ojitusten jälkeen Elina Aho teki opinnäytetyön Pannujärvestä v. 2015.
Hän toteaa: ”Pannujärven happipitoisuus on ollut tarkasteltavana sen vähäisyyden vuoksi. Happitilanne on pienentynyt, etenkin järveen kohdistuneen kuormituksen myötä. Sulkasääsken toukkien määrä on suuri, mikä myös saattaa vaikuttaa järven tilan
huononemiseen. Myös valuma-alueella tehtyjen hakkuiden ja ojituksien myötä,
järven tila on huonontunut entisestään.”
Oheisesta linkistä pääsee lukemaan Ahon tutkimusraportin:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98692/Aho_Elina.pdf?sequence=1
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Vuonna 2015 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry julkaisi raportin COOLOX-menetelmän soveltuvuudesta Pannujärven kunnostukseen:
https://docplayer.fi/42401026-Coolox-menetelman-soveltuvuudesta-pannujarven-kunnostukseen.html
Raportissa todetaan, että ”Pannujärveen tulevan veden laatu heikkeni huomattavasti vuoden 2012 lopulla Veitsijärven suon ojitusten ja mätästysten yhteydessä.” Lisäksi todetaan, että ”nykyinen rehevyys johtuu ravinteikkaiden ojavesien vaikutuksesta eikä niinkään sisäisestä kuormituksesta.”
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
COOLOX-menetelmää on käytetty talvesta 2016 lähtien
https://www.vanajavesi.fi/2018/wp-content/uploads/2016/02/COOLOX_Pannujarvi_selvitys.pdf
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Pannujärven sedimenttitutkimus
https://www.vanajavesi.fi/2018/wp-content/uploads/2016/02/Pannuj%C3%A4rven-sedimenttitutkimus-vuonna-2015-1.pdf
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Seuraava linkki avautuu LUKEn ja SYKEn tutkimukseen, jonka mukaan soiden ojittaminen aiheuttaa pitkäaikaisia muutoksia ravinteiden huuhtoutumissa vesistöihin:
https://www.luke.fi/uutiset/soiden-ojittaminen-nakyy-vesistoissa-yha-enemman/
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Pannujärven pesimälinnustoselvitys
https://www.vanajavesi.fi/2018/wp-content/uploads/2018/06/Pannuj%C3%A4rven-pesim%C3%A4linnustoselvitys-2017_RAPORTTI-logot.pdf
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Hämeen kalatalouskeskuksen laatima raportti Pannujärven verkkokoekalastuksesta 2018:
https://drive.google.com/open?id=0B0s4sbQyY9anWDYySUhOdFI5R3NWdUcwdURkQ1g4VDZqQ3cw
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Oheisesta linkistä löytyy Pannujärvellä tehdyn tutkimuksen sulkasääsken runsaudesta ja merkityksestä.
https://docplayer.fi/15630052-Sulkasaasken-runsaus-ja-merkitys-hameenlinnan-tuuloksen-pyha-suoli-ja-pannujarvessa.html
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Vesistöt tummuvat
Seuraavat kuvat havainnollistavat, millaista vettä ojiteltulta suolta valuu Veitsiojan kautta Pannujärveen
Vesinäytteet 26.9.20 12 Veitsijärvenojasta vasemmalla ojan yläjuoksulla ja oikealla ojan suulla:
Vesinäytteet 13.7.2018, ruskea näyte Veitsijärvenojan suulta:
Seuraava ilmakuva on otettu 22.12.2016. Järveen Veitsiojasta laskeva saastunut vesi on värjännyt myös järven jäätä ruskeaksi:
Pannujärven suojeluyhdistys ry 