Pannujärven tila

Odottelemme vastausta UPM:ltä heille lähettämäämme kirjeeseen:

Pannujärven suojeluyhdistys ry 2.12.2019

Arvoisat UPM-Kymmene Oyj:n edustajat,

Olette saaneet Vahanen Environment Oy:n laatiman Pannujärven kunnostussuunnitelman (ENV
1699, 18.11.2019). Se oli tilattu yhtiöltä Pannujärven suojeluyhdistys ry:n aloitteesta eri osapuolten
myötävaikutuksella (Vanajavesikeskus, ELY-keskus ja UPM). Suunnitelman teko rahoitettiin
Pakka-hankkeen Pannujärveä varten tarkoitetuista ELY-keskuksen hankerahoista.
Suunnitelman mukaan harkittavana olleista vaihtoehdoista pidetään parhaimpana kevyiden
toimenpiteiden toteuttamista Veitsijärvenojan valuma-alueella (vaihtoehto VE1 eli laskeutusaltaan
tyhjentäminen, pintavalutuskentällä uudet puupadot ja -niput, biohiilisäkit, kalkkikivirouheen
lisääminen patorakenteisiin). Muut tarkastellut vaihtoehdot olivat virtauksen palauttaminen
Veitsijärvenojaan (VE2 eli pintavalutuskentän käytöstä luopuminen) tai ettei alueella toteuteta
toimenpiteitä (VE3).

Vahanen perustelee suosittelemaansa vaihtoehtoa mm.
1. Ojitetulla alueella (pintavalutuskentällä) on edelleen järveä kuormittava vaikutus, joka viime
vuosinakin on ollut fosforin osalta yli 2 kertaa ja typen osalta lähes 2,5 kertaa suurempaa
kuin ennen pintavalutuskentän ojittamista v. 2011 eli 8½ vuotta sitten. Pintavalutuskentän
toimivuutta voidaan kuitenkin parantaa suosittelemillaan toimenpiteillä.
2. Alueella pitää välttää vähäistäkin maanmuokkausta, koska on vahva epäilys, että maaperä
on sulfidipitoista ja aiheuttaa riskin rikkihapon liukenemiselle (veden typpi- ja
fosforipäästöt, pH:n aleneminen). Se koskisi konsultin mukaan mm. vaihtoehtoa VE2.
3. Järven tila on haavoittuvainen. Sen pH on laskenut vuosien mittaan (kuva 9) ja on jo hyvin
alhainen. Myös alkaliteetti eli kyky vastustaa pH-muutoksia on välttävällä tasolla. Mikäli
kohdealueella ei toteuteta minkäänlaisia kunnostustoimenpiteitä (VE3), ei järven
vedenlaadun paranemista voida odottaa. Järven happitilanne on heikko ja on altis
lisäkuormituksen aiheuttamalle rehevöitymiselle.

Olemme tyytyväisiä, että suunnitelma on saatu aikaan ja pyydämme, että UPM tekee siihen
tarvittavat muutokset ja tarkennukset. Päävastuullisena toteuttajana se varmaankin joutuu
pyytämään viranomaislausunnot ennen töiden aloittamista.
Pannujärven suojeluyhdistys näkee roolinsa järven tilan seurannassa (suunnitelman kohta 6)
vapaaehtoistyönä ja ELY-keskuksen tuella Pakka-hankkeen puitteissa. Toteutustyön apuna pienen
yhdistyksen resurssit ovat rajalliset. Yhdistyksemme näkee melkoisena tehtävänä tulevan järven
kunnostuksen, jonka aika koittaa silloin, kun päästöt länsipuoliselta valuma-alueelta on saatu kuriin.
Olemme saaneet suunnitelmaan alustavia kommentteja. Metsäkeskuksen Olli Lukanniemi kiinnitti
huomiota virtaamansäätelyn tarpeellisuuteen ja vesien ohjaamiseen pohjoiseen vanhaan ojauomaan.

Myös Vahanen tuo vesien ohjaamisen esille (s. 25). Suojeluyhdistyksen piirissä on mietitty, lisääkö
vai vähentääkö se päästöjä, kun suunnitelmassa nähdään tärkeäksi viivyttää vedenkulkua
sulfidipitoisella pintavalutuskentällä. Todettakoon, että veden happamuus Veitsijärvenojassa on
ollut erittäin alhainen koko ajan. Se voisi selittyä sillä, että maaperä myös pintavalutuskentällä on
todellakin sulfidipitoista. Veden viivyttäminen pintavalutuskentällä tuskin parantaa ainakaan pHarvoja, sillä mitatut arvot ovat olleet järjestään erittäin alhaisia riippumatta ajankohdasta (ja
virtaamanvaihteluista) pintavalutuskentän ojittamisen jälkeen v. 2011.
Keskustelemme mielellämme suunnitelmasta ja tulevasta roolistanne hankkeessa.

Juha Partanen           Tiina Rekola

puheenjohtaja           sihteeri